Copyraitit kuuluvat kirjoitusvirheilijälle, ammepatsaat ja muut turhakkeet voi laittaa hyväntekeväisyyteen, eli hyötykeräykseen.
Yskä lähtee yskimällä, nuha
nussimalla,
Talot syttyy polttamalla, pullot
tyhjenee juomalla. Vaan mistäpä tupakat yskään omaan, panot
munaan kovaan. Onko asuntolainani jo tuhkaksi muuttunut, ainakin
kossupullo on laukusta puuttunut. Miksei tarpeitani ole tyydytetty,
pankkitilini on ainakin jäädytetty. Olen joutunut kovaan paikkaan,
kylmää seinää vasten, äitini tahtoi minulle elämän raikkaan
kera viiden lapsen, pelastaako minut nyt ahneus, vai katumus.
Tule hallitus, täytä tarpeeni nyt,
veronmaksajan perusoikeuteni, maksakaa sosiaalitukeni, täyttäkää
lottokuponkini, ja olen taas ihmiseksi syntynyt.
Vietänkö yöni putkassa, päiväni
kukkakaupassa, joka on täynnä haisevia kasveja, liekö sairaalan
osastoilta kadonneita ja karanneita ihmispoloja. Mietin ostanko
whiskypullon millaisen, kadulta haluaisin naisen ilmaisen,
kiinalaisen huoran. Elämäni on tanssimista päällä hulluuden
nuoran. Kuka kertoo mikä on sallittua, tekoni eivät ole hallittuja,
usein toimin mielijohteesta hetken, teenkö helvettiin vai taivaaseen
retken, kuka ne toisistaan erottelee, jumala siellä vaan pirua
näyttelee. Juoskaa kaikki, joutukaa herran sanaa nyt kuuntelemaan,
vaan kuka tätä nukketeatteria käyttelee, tuletko sinä siitä
osasi omistamaan.
Tule hallitus, täytä tarpeeni nyt,
veronmaksajan perusoikeuteni, maksakaa sosiaalitukeni, täyttäkää
lottokuponkini, ja olen taas ihmiseksi syntynyt.
Jos mitään en valmiiksi elämässäni saa, kuka
minua rangaista haluaa, vai kykenetkö muuhunkin kuin ainaiseen
natinaan. Nostetaanko palkkoja, leikataanko tukia, päätöksiä
ikuisia, täynnä hallitsematonta vapinaa. Tulkaa ystävät välistä
puun ja kuoren, virastojen ikuisten jonojen, teille mitään lupaa
en, paljon kerron kuitenkin. Uskokaa median sanaan, jokaiseen tapaan
vallitsevaan, tuletko mukaani tämän kerran, voin näyttää teot
herrain jotka tulevat hallitsemaan ja kahlitsemaan, mutta vain hetken
verran.
Tule hallitus, täytä tarpeeni nyt,
veronmaksajan perusoikeuteni, maksakaa sosiaalitukeni, täyttäkää
lottokuponkini, ja olen taas ihmiseksi syntynyt. Tänne ikuiseen
pohjolan 70-luvun sosiaalipolitiikan mallivaltioon, jossa
kukkahattutädit ja muumimammat tanssivat yhdessä, käsikädessä
tahtiin satumaatangon. Kekkonen tule jo takaisin; sinua kaipaavat niin
terveet kuin rammat, vieraaksemme ja vaivaksemme haluamme
diktaattorin.
