lauantai 31. joulukuuta 2016

In da year 2016

Vuoden viimeisenä päivän on kuulemma trendikästä, hip ja cool muistella mennyttä vuotta.
Monelle artistille, staralle ja muulle tutulle jutulle se oli valitettavasti viimeinen. Monelle ystävälleni, tutulleni ja läheiselleni se oli hankala. Vuosi 2016 oli ikävä myös talouspoliittisesti, geopoliittisesti, tai ihan vaan poliittisesti korrektisti poliittisesti perseestä. U know what.. Sama syöksykierre jatkuu ensi vuonna. Rikkaat cashaa ulos, köyhät ja kipeät kuihtuu ja talous matelee. Talous matelee, koska kauppa ei vedä. Kauppa ei vedä, koska kuluttajilla ei ole rahaa, koska kun kauppa ei vedä oyosakasab potkii sinut tehottomana nuolemaan valtion suolakivestä Sipilän, Orpon ja Soinin (&co.) kyyneleitä. Oravanpyörä jauhaa siis samaa lauluaan.
Silti vuosi 2016 oli, nämä asiat unohtaen, omasta itsekkäästä näkökulmastani katsellen mahtava.

Miksi?
Muistan sen oudon fiiliksen mennä uutena vuotena seistessämme eräässä harmaassa kaupungissa ratapenkan päällä (nurmikolla). Juotiin skumppaa, raketit ampuivat päin ja taustalla soi vaan: "Anna tuulen puhdistaa..". Vuosi 2015 oli ollut melkoista vuoristorataa. Tavallaan upeaa, mutta myös raastavaa aikaa.
Kaikki päätti sattumakaupalla muuttua heti tammikuun pakkasten purtua.  Pieniä kipinöitä, paljon puhaltelua. Nyt kun katson kaikkea muutosta vuodessa voisi pyöritellä päätäni, jollen olisi tyytyväinen ja onnellinen. Total eclipse of life.


Joulukuinen yö.. Taivaalta sataa hennosti lunta pimeyksien keskeltä katulamppujen valaisemaan maahan.
Katselen yölampun valossa sinua nukkumassa lämpimässä käpertyneenä. Valutan kättäni peittosi alle ja kaappaan sinut viereeni tuntien onnellisuutta tästä pienestä, lyhyestä hetkestä. Mietin kuinka monesti olenkaan kasannut elämäni alusta pala palalta päästäkseni taas tähän pisteeseen.
Muistelen kulunutta vuotta. Hymyilyttää. Niin monta muutosta, niin paljon iloa ja rakkautta.
En osaa selittää miksi tunnen näin. Se vain on. Levollinen, hyvä olla. Yksikään parisuhteeni ei ole koskaan tarjonnut alkuhuuman jälkeen mitään tällaista. 
En voi tietää mihin elämä meitä heittelee, mutta sen tiedän että tulevaisuutta.. Tulevaisuutta ei kannata pelätä, koska pelossa ei kannata eikä pidä elää. ”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. ” Silti meillä on vain tämä hetki, yhteinen elämämme retki. Ja minä, minä valitsen sinut siihen mukaan. Siksi, että olet upeaa matkaseuraa, sellainen jolle haluan avata oven ja läpsäistä takamukselle heti perään. Siksi, että huonoinakin hetkinä pidän sinusta, siksi, että minä uskon sinuun, minuun, meihin. Siksi, että rakastan sinua. Niin teen nytkin, lumen sataessa pieninä hiutaleina kadulle, suutelen sinua ja kierähdän hymyillen omalle paikalleni. Ehkä jouluöissä tosiaan on taikaa?

Hyvää, parempaa ja muutosten täytteistä vuotta 2017 just siulle.