Jos osaisin maalata taulun nykyisyydestä, tulevaisuudesta ja tästä lohduttomasta edessä olevassa olevasta dystopiasta laittaisin siihen:
Leipää ja sirkushuveja rotkon pohjalla nauttivia lampaita virtuaalilasit päässä. Oikeasti lampaat ovat pelkkää liukuhihnakamaa. Valmiina teuraalle, mutta silti pelkkää ongelmajätettä.
Raiskattu luonto, sulaneet navat, sukupuutto, nälänhätä, kulkutaudit.. Ehkä ruttonaamareita, kaasunaamareita ja kreikkalaisia naamareita seassa. Kenties koko systeemi perustuu aivopesulle, jossa lampaat pakkosyötetään aivopestyyn tilaan, jossa muutamille irtoaa paikka, ratas, numero joko energiantuotannossa, ruuantuotannossa, tai naamareita jakavissa viihdeteollisuudessa ja lääketeollisuudessa.
Koirat on laitettu vahtimaan lampaita ja nuolemaan rotkon laella päivystävien porsaiden perseitä. Porsaat, jotka olivat varanneet parhaat maat, muuttaneet ne rahalla, vallalla omiksi sikoläteikseen. Korkeita aitoja, valvontakameroita, elitismin eksentrisyyttä, etuoikeuksia. Se luokka joka loi lait, se joka päättää sirkuksen ohjelmasta. Uskosta, toivottomuudesta ja lohduttomuudesta. Oligarkia, tyrannia, verenjano. Viimeinen lunastus, pelikoneen tyhjennys ja orgiat ennen viimeistä aamua.
Kukaan ei halua nähdä todellisuutta, se on liian murskaava, kauhea ja toivoton. Sellainen, joka on todellisuutta paikoin synkimmissä kehitysmaissa. Pelkkää diippiä Orwellia. Synkkiä värejä, korutonta lohduttomuutta. Sellaista, että jokainen tätä taulua katsova oksentaa ajatuksesta, tipahtaa polvilleen itkemään..
Sellainen joka valaisee.
Jonakin päivänä, jossakin lähellä, kun löydät itsesi pohjalta, sinä voit olla se, joka pyyhkii valheen harson kasvoiltaan. Ja tajuaa hetken olevan käsillä nyt. Elämän onnellisin ja katkerin hetki yhtä aikaa. Siihen joko murskautuu, tai ponnistaa taistelemaan hiekanjyvänä rattaissa. Silloin vain rattaita vituttaa.
