keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Porkkanapellossa runoiltuja yön viisauksia

Kesäyö on mitä runollisin. Melodinen hetki, jolloin sielu huutaa pakomatkaa. Katselen pellolle nousevaa usvaa ja koen eksistentiaalista tuskaa. Halua. Pakkaan jakkaran, kirjoituskoneeni, viskipullon ja paketin tupakkaa mukaani ja suuntaan sinne.
Kaskisavun verhoumaan niittyyn kasteiseen. Tunnen kesäyön hennosti kohoavan usvan ihollani, kuin peittona, lämmittävänä ystävänä jostakin kaukaa. Poltan tupakkaa ja nautin huika viskiä. North State ei ole kuin ennen. Miedompaa, jotenkin pliisumpaa. Yhtä leikattua konjakkia tämäkin. Viski polttelee kurkussa ja tuottaa mielihyvää. Hennon hymyn huulilleni. Juuri nyt elämä on pelkkää Eino Leinoa. Odotan omaa Nocturneani. Poltan ketjussa, juon ketjussa.
Tuntuu, että kaikki fiksu ja filmaattinen on jo sanottu, muut ovat kuitanneet kullan, jään voimattomasti kaipaamaan sanojen kauneutta, nauttien hetken ohrapellon huojunnasta.


Onko kaik älykäs ja kaunis jo annettu?
Kaik on nokkelat riimit jo lausuttu?
Suuresta saavista on sukupolvittain jo kaskipellosta ammennettu.
Usva nousee pellon takaa, vaan soittaako ruislintu koivikonkaan?
Onko tilalla laulajaa kotoisaa kuitenkaan?
Jos soivat yössä tyynessä vain kaskaat?
Missä olisi kulkija kirjava tuo taivaankannen?
Kantoivatko rinnassaan soinnin elämän raskaat?
Vai soljuivatko vaahtopäinä, pieninä kaarnalaivoina tuon pärskyvän joen?
Pelkkiä unelmia, pelkkiä tunteita, varjoja ja valoa
Onko yössä mikään todellista, tähtitaivas ja kuutamouinti
Toiveita ikuisuudesta, sinne maailman nään piirtyvän,
Muttei sinne koskaan ikiaikain suviyöhön siirtyvän
Katkon kahleita menneisyyden, vangit ovat vapaat ratsastamaan, 
Maantie narskuu alla laulajan jalkojen, viisaiden, ehkei, mutta kivisten
Tahdissa yön, joka ei koskaan sammukaan. Lipuu vaan päällä,
pitkin pellon keltaisten, tuulten tuomin aaltojen, kuin hangessa yksinäisten lasten. 



Korven kauneus lumoaa hiljaisuudellaan. Enää puuttuisi Kaakkurin tai Kuikan ikiaikainen vihellys, rakas ääni kaukaa vuosien takaa. Jään tähän, Suomi-Filmin mustavalkoiseen logoon ja Porilaisten marssiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti