Tosi smoothi galaksien välillä kukkiva reggaebiisi

 Tää lähti oikeestaan vaan yhest riimistä. Eikä mua oikeestaan kiinnosta avata tätä sen enempää. Ei olla muotiblogissa. Kaikki ei oo valkoista, isoja kuvia ja ihanaa, voimaannuttavaa ja terveellistä. Erityistason gonzoterapeutti silti suosittelee keskustelemaan niin orgasmista, Ano Turtiaisen twitter käytöksestä, QAnonista (niinku se tulostin, mut Q:lla, idea sama, eli risa jo ostaessa), kuin reggaesta kumppanisi kanssa.

Reggaen kuuntelu ilman pajaa
on kuin persut piirtäis idän ja lännen rajaa
tietäjät tietää, mut joka jätkä ei snaijaa
Taistelisin systeemii vastaan, Iltalehen palstal, somevaikutan, elämä saa sisällön. Babylon rock stop, juicy hop, kukka on pop.
Valehtelisin jos laulaisin babylonist ja amnestyst, naisen eurost, tai jukkapojast.
Päänsisäsii keloi, ne on usein hammockis reloi. Valkoisen heteromiehen paniikki, piipus on sateenkaaria ja  tulta,
kato tänne,
kuulit sen multa.
Mä juoksen lujaa, jalas släpärit villasukil, niket sulaa asvaltil.
Tää on tosi smoothi galaksien välillä kukkiva reggae rapbiisi.
ota chillisti, laiffi on näis aina keinuvan iisii, iisii

Laulan huolesta, systeemistä mädästä. Kapitalismin siasta jahdilla, ei kinkkua, pelkkää potkaa ilman jaakko kolmosta, sahdilla. Ihmiset kärsii, kaikki on samaa, poliisit ja natsit uhkaa, elämä on pelkkää loskaista tuhkaa. Joojoo. Ottakaa rakkautta.

 Syö parsakaalia, juo loivaa ja aattele afrikan kansaa, se on urheaa ilman ansaa ja oivaa.
Tää on tosi smoothi galaksien välillä kukkiva reggae rapbiisi.
ota chillisti, laiffi on näis aina keinuvan iisii, iisii

Elämäni koiruuksille

 

Jos koet elämässäsi varjon ja valon hetkiä. Hetkiä jolloin marionettikuningas käskee ja sinä pyllistät kuten kaikki muutkin itseään epäonnistuneeksi miljonääriksi luulevat proletaarit tekevät. 

Sellaisia mustavalkoisia tuokiokuvia, kun Macgyverin nauha ei saapunut maahamme, räntäsade hakkaa kasvojasi kulkiessasi Kouvolan torikatua kaiken harmaan keskellä kohti Pohjolatalon falloksista kolossaalisuutta ja häämöttävää ”Virastot” kylttiä kohden. Niin tällä, kuin viimeisellä matkallakin tässä päättymättömässä tarinassa, joka muistuttaa enemmän surreealia Art Noveau versiota Steinbeckin vihan hedelmistä. Sekä kaikkina niinä aikoina, kun tämä onnellinen kiertoajelu pitkin Valley of Ashesia potkii päähän, voi meidän kaltaisemme ihminen toivoa vain yhden asian. Se ei ole iltarukous uskollisen .454:n että puhelimen kanssa, vaan yksi katse.

Karvainen ja kylmä kuono, joka tökkii kättäsi. Pieni tassu, joka tarttuu käteesi työntäen sitä lähemmäs tuota kuonoa. Suuret silmät katsovat. Ne eivät tahdo ainakaan pahaa. Tuikkivat tarkkaavaisesti ja kun katsot niihin, ne hymyilevät vienosti. Kosketat pehmeää turkkia, hän istuu eteesi pyytäen lisää, hymyillen ja katsoen sinuun palavan rakastavasti. Koiran katse, koiran hellyys ystäväänsä kohtaan on takeetonta ja puhdasta, paitsi kurakelillä. Tuhannen Talvivaaran kaivoksen pohjalta ponnistaessa, kun kaikki on makaronilaatikkoa ja jaffaa ja kun rengas puhkeaa jossakin Loimaalla.. Yksi kuitenkin kuuntelee, on läsnä, häntä ei kiinnosta miltä näytät, ketä äänestät, tai mille saarelle laitat pöytälaatikkoon rahaa jemmaan. Hän on, hän pitää, hän nuolee. Häntä katsoessa ei ole vihaa, vaan pelkkää virnettä. Ystävän hymy.

 Elämä voi olla arvoitus, mutta koiran katse on sen selitys.
Rapsuta koiraa, voit paremmin sinäkin. 

 

Syöksykiito mestarin valtakuntaan

Tämä on yksi niistä oudoista ajoista, jolloin toisten mielestä kuolleiden kotieläinten lähettäminen postitse on terveellinen ilmaisukeino, toisinajattelevat voi mieluummin raiskata, kuin argumentoida fiksusti.

 Ilmasto ei muutu ja vaikka muuttuisikin ei sille tarvitse tehdä mitään, koska mallia pitää ottaa samoista kehitysmaista, joiden asukkaita kovasti pelkäämme. Samalla logiikalla korruptio, ihmisoikeudet, tasa-arvo, sosiaaliturva ja sananvapauskin voidaan sieltä kopioida. Tästä puhuminen tosin sulattaisi seitsemän veljeksen kovalevyn lopullisesti, jos sellaisen omistaisi. Samalla populistisella logiikalla maailma on varmaankin myös litteä, eikä painovoimaakaan ole. 

Ja jos onkin, niin argumentoinnin vastakohtana huudan suohon tai lähetän sen kuolleen mäyrän postissa. Tai lähettäisin elleivät mädättäjät olisi Postinkin jo polttaneet dieselautoni kanssa, tai myynneet multinationalistisille yrityksille auliisti unohtaen faktat.

Vieras maailma, jossa pelottavinta voi olla kuusitoistavuotias nainen, tai ulkomaalainen työt, koulutukset ja naiset vievä tapaus. Top note, mitä tällaiset uhkaskenaariot kertovat sinusta? Meinaan jos otat ensin argumentoinnissa teiniltä, Donaldin tavoin, pataan ja jos kieltä osaamaton, kouluttamaton mamu vie koko pyhän kolminaisuuden suustasi, kuin ammattideeku tuopin edestäsi pub olohuoneessa. 

Kokonainen sukupolvi, kansakunta, jolle opetettiin ettei muuta totuutta ole, kuin oma napa ja se joka huutaa kovimpaan iltapäivälehdistön kommenttinkentissä on messias ilman kruunua. Viha, typeryys, liekinheittimet ja natsisymbolit ovat löytäneet toisensa homogeenisesti ja homofoobisesti. Misogynian ja konservatiivisuuden taso aiheuttaisi kesän '68 nuorille epäuskoisen ripulikohtauksen katsellessaan haikailuja Suojeluskunnista, muilutuksista ja akateem.. Lähibaarin amislippisten Viipurin palautusseuroista.

Tätä sirkusta katsellessa joko alkaa uskomaan toistoon ja astelee kohti Don Quijoten neljättä valtakuntaa valmiina pyyhkimään ihmisoikeuksilla capslockin persettä ja ratsastamaan kaikkia tuulimyllyjä kohti raamattu mielessä ja panssarinen leijonakoru kaulassa. 

Muut yrittävät keskustella, tai tyytyyvät tv:n loputtomiin kokkiohjelmiin, sinkkuihin saarella, jossa jokaisen nimi on niinqu Chrizu, tai vertailemaan kaiken voimaannuttavaa fantsuutta sosiaalisen median kuplissa. Masturbointia ja ryhmärunkkausta sen kaikissa ihmeellisissä muodoissa. 

Varmaa on edelleen vain se, että juopa, eripura, ääriliikkeet, voimafantasiat tai kirkkoslaavin opettajat eivät ole koskaan tuonneet mitään hyvää tullessaan. Kuten ei yksikään nuivasti tieteeseen, jumalauta tieteeseen, suhtautuva porukka, joka ei hyväksy faktoja jolleivat ne tue heidän twitterin tietotoimistosta tai pub pystymetsän tiskiltä kuultuja mielipiteitään. Poislukien toki keissit, joissa on ihan okei käyttää copy+pastea muuhunkin kuin oman propagandansa tukemiseen, kuten vaikkapa gradun kirjoitt.. Kopiointiin. 

Olen ajatellut kirjoittavani kirjan. Sellaisen best sellerin tuleville sukupolville ihmeteltäväksi siihen Mad Maxin jälkeiseen dystopiaan. Se olisi nimeltään "Äärioikeiston saavutukset". Siitä tulisi yhtä pitkä, kuin kuuluisa teos Italian voitoista toisessa maailmansodassa. Kyllä, kaikille teille rautalankaihmisille, se olisi maailman lyhin kirja.

 Meinaan kokonaan tyhjä. 

Oikeistopopulismi on synkkä palloa rikki repivä voima, joka huutaa kaikista ilmansuunnista tulevista vaaroista, se haluaa lukita ovet ja ikkunat, saada näkemään yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin ja hitaisiin prosesseihin. Muistellen Kekkoslovakian hehkua, Neuvostoliittoa ja Natsisaksaa lämmöllä. Ajatellen ennen kaiken olleen paremmin. Silloin kun hiihdettiin Jukolassa susia karkuun, navetta paloi joka yö ja se nainen synnytti päivittäin. Meinaan jos pääsi pois nyrkin ja hellan välistä lukemaan raamattua välillä. Nainen, joka kelpaa kuulemani mukaan vain siitettäväksi ali-ihmiseksi muiden vääräuskoisten ja väärän väristen kanssa. 

Jukolan broiditkin juoksivat ensin maailmaa ja sivistystä karkuun. Kuinka kävikään? Tulivat metsästä pois ihmisten ilmoille ja oppivat lukemaan.

Meanwhile maailma pyörii, rikkaat rikastuvat ja köyhät haukkaavat paskaa. Kaikki kuolevat. On meissä siis jotain yhteistäkin. Kaikkia ja kaikkea ei tarvitse halata, mutta se on parempi lähtökohta kommunikoinnille, kuin turpaanveto varmuuden vuoksi. 

Tutkitaan, tutustutaan, ihmetellään, opitaan ja opetetaan. 

 Eläköön ihmisyys.