perjantai 25. helmikuuta 2022

Emme vaikene Ukrainasta

 

Jo kahden vuoden ajan olen kokenut ahdistusta aina avatessani uutiset. Näin ainakin luulin. Nyt en haluaisi nousta tästä bunkerista huomiseen katsomaan uljasta vanhaa maailmaa. 1920-luku soitteli säveliään jo kauan, kunnes nyt kun hyppäsimme 30-luvulle katsomaan samaa paskaa eri paketissa (lause jonka osasin muuten joskus tsekiksikin, epäilen käännöksen majailevan jossakin ravintolakuitin takapinnassa horjuvilla kirjaimilla ja runsailla konsonanteilla).


Venäjä, rakas itänaapurimme, on päättänyt tuoda peeniskateudessaan ja kleptokratian pyramidihuijauksen huipulta kylmän sodan takaisin ja kolkutella vaaran vuosia takaisin historian kirjojen lehdiltä tähän päivään. 1968 tankit vyöryivät kuin atooppinen paskavyöry Prahan toreille ja turuille.


Mun maailma on rikki mutta helvetin kaunis
Mun mieli on rikki mutta vielä todellinen
Mun maailma on musta mutten ole vielä valmis
Ja vaikka helvetti huutaa, mä laitan tulpat korvaan
Ja kävelen sateeseen”


Hämmennys, viha ja epätoivo vuorottelevat. Voin vain kuvitella miltä viattomista ukrainalaisista tuntuu? Se kauheus kun joudut saattamaan rakkaasi rajalle turvaan, tarttumaan torrakkoon ja marssimaan modernin sodankäynnin lihamyllyyn, jossa on vain häviäjiä. Ne jotka jauhautuvat multaan ja ne jotka joutuivat toteuttumaan täysin päättömiä määräyksiä Kremlin runkkuringin toimesta vain boostatakseen rappeutuvan valtion egoa, penistä ja hupenevia veroparatiisirahojaan. Voi voittajia, historia on teidät tuomitseva aivan kuten ennenkin. Voi Ukrainaa, joka uhrataan aivan kuten Itävalta, Tsekkoslovakia ja osat Ranskasta vain hetkinä ennen lopullista marssia Puolaan.


Mikä lie Suomen kohtalo? Jauhautua samoissa rattaissa viikossa? Ystävät ja toverit, oli kiva tuntea. Ahdistun suunnattomasti pelkästä ajatuksesta etten näkisi pienen tyttäreni kasvavan. Kuinka monen viattoman on kärsittävä ennen loppua? Onko loppu kolmas maailmansota, Putinin vaihto johonkin yhtä harhaiseen oligarkkien komppaavaan sätkynukkeen mimikoimaan ”demokratiaa”, vai vallankumoukseen? En tiedä, mutta maantiede mielessä kaikki vaihtoehdot ovat huonoja, pelaamme peliä jossa olisi valittava se vähiten paska aikuisuuslarppi.


There is no enemy
There is no victory
Only boys who lost their lives in the sand ”


Samaan aikaan on aivan helvetin järkyttävää miten vapaasti Venäjän masinoima koneisto on saannut jyllätä täysin vapaasti ns. äärioikeiston piireissä. Ollaan päästy, kelatkaa te entiset Stallarit, että vanjan koneisto haukkuu taviksia kommareiksi. Kelatkaa.

Suomeen on pesiytynyt selkeä Putinistiporukka, jonka vaikutus ylttää liian kauas lonkeroinaan. Esimerkiksi Janus Putkosen MV-lehti on venäläinen julkaisu. Sitä kuten Donbassin alueen Suomen suurlähettilääksi julistautunut, tai julistettu, what evö, dosentti.. Anteeksi Desantti Bäckman löytyy tietyistä yhteistyöseurueista useiden persujen kanssa, mainittakoon nyt vaikkapa Hakkarainen ja Peltokangas, jonka yhteydet muihin natseihin ovat aivan selvät. Samaan porukkaan voidaan niputtaa monet muut ”kansallismieliset” maanpetturit, joiden sanoman monet emälän korkeakoululaiset ja Virolahtelaiset ovat ostaneet ilman kysymyksiä.


Pilvi nousi taivaanrannalle pohjoiseen
Vakavina kuljimme puistoon harmaaseen
Silloin tiesin jonkin vaiheen päättyneen
Ja tunsin kuinka ihmiskunta lensi raiteiltansa pois ja heitti taaksensa ajan jota ei voi löytää uudelleen ”


Ja kun uutiset huutavat saastaa, some pauhaa whataboutismia ja hyveposeerausta, taivaalta sataa tuhkaa, ilmasto tappaa nälkään, inflaatio vie leivän, taudit järjen, roistot saavat tehdä mitä haluavat, valta keskittyy ahneille, suoratoisto masturboi mieltä, rakastaminen on rikos ja kaikki oikea on vain harhaa, tai nigerialaisia prinssejä. Tällaisina aikoina sitä haluaisi sulkea silmät, mutta silti se jyskyttää takaraivossa. Viimeinen tuomio, loppu, reuna, kuilu. Jotakin jota ei voi ennustaa, mutta josta jokaisella on jokin mielipide, tai mielipidevaikuttaja.


Ehkä ylireagoin, mutta tällä hetkellä maapallo on jälleen ottanut yhden askeleen lähemmäs roskakorin pohjaa, sinne tahmaisten banaaninkuorien ja sen ylihintaisen, mutta jääkaapissa homehtuneen sipulin viereen. Meinasin kirjoittaa leivän, mutta eihän leipä nykyään homehdu, eihän. Katkeruus kasvaa kunnes aika on taistella. Tämä on huono.

Avain on sama kuin aina ennenkin. Yhtenäisyys, eiliset viholliset ovat veljiä yhteistä vihollista kohtaan. Yhtenevä maailma, kansojen yhtenäisyys, tasa-arvo, veljeys.. Vaikka kaikki tämä kuulostaakin naiivilta tänään, se on totta myös huomenna. Huomautan vielä loppuun, että vika ei ole tavallisten venäläisten, vain heitä hallitsevien roistojen. #Янемолчу


Do you hear the people sing?

Singing a song of angry men?

It is the music of a people

Who will not be slaves again!

When the beating of your heart

Echoes the beating of the drums

There is a life about to start

When tomorrow comes! ”



" Vaan silmäis sinen viha tummentaa
Natalia, kun muistat taas
On vieras hävittänyt armaan maas
Vain koirat raunioita samoaa, oi Ukraina!
Niin vinkkaan siirtyy varjo ristikon
Natalia, oi kuuletko?
Soi yössä rakentajain laulut jo
He palaavat ja silloin vapaa on taas Ukraina!"


ps. Julistetaanko vuorostaan itsenäinen Karjalan tasavalta? Näen niin mielessäni Pride kulkueen kauniissa Viipurissa.