Kesä ja kimalaiset ovat täällä tänään

Suvituuli puhaltaa kasvoille, pääskyt aloittivat lentonsa, lihavat kimalaiset pörräävät ja nurmikko on ajettu. Tuore.. Vasta-ajeltu ruoho tuoksuu nenässä. Loistava hetki siirtää toimisto loppupäiväksi nurmikolle ja nauttia.
Avaan jääkaapin. Ei lawnmover bisseä purkkia, pulloa, eikä kegiäkään. Sekoittelen siis siirtomaaisännän lailla itselleni Gin&Tonicia peloissani. Maailma lämpenee, kenties tänä kesänä malaria iskee jo Ryysyrantaankin? Lataan vesipiipun täyteen ColaDragonia. Cola mitt Energie, todella maistuva tupakka, joka viimeistään muutaman tunnin session jälkeen saa mielettömän nikotiinirushin päälle. Energie auf Deutchland/Turkish Deutchland.
Viimein istun ruoholla. Se tuntuu hyvältä, mustarastas lauluaa naapuritalon katolla veikeästi. Kaivan läppäriltä jotakin ristiriitaista saundia ärsyttääkseni naapuruston pikkusieluja ja löytääkseni jonkun joka ymmärtää ja haluaa muuttua. Muuttaa elämänsä pois sen uomista. Niistä synnynnäisistä kiskoista ja saamaan ajattelemaan omilla aivoillaan. En maailmanpankin, en hallituksen, en suurvaltioiden ja muiden kolonistien aivoilla. ”Tehkää maailmanvallankumous” huutaa matkaradio.
Kirjoitin omaa bucketlistiä, eli lusikkalistaa. Laitoin yhdeksi kohdaksi: ”Eroa systeemistä”. Olen tutkiskellut itseäni. Havainnut muuttuneeni paljon. Näen globalisaation ilman perussuomalaisia laseja. Se on haaste, se on riski, mutta se on mahdollisuus jota odotan. Se hetki että koko ihmiskunta alkaa ponnistella yhteisvoimin rauhan, ympäristön ja keskinäisen rakkauden puolesta. Huomaan että minusta on tullut pasifisti. Pohdinkin siis tulisiko minun irtisanoutua armeijasta jo ihan yleisen ärsytyksen vuoksi?
Silti kesä on täällä tänään. Pienet päämäärät elämässäni saattavat syksyllä käydä toteen. Kenties saan viimein jätettyä tämän cityn ympyrät taakseni? Eräs suuri mies totesi ”If U can dream it, U can do it”.
Kimalainen pörrää vieressäni surullisena etsimässä kukkasia. Olen leikannut ystäväni voikukat. Lohdutan hyödyllistä pyöreää ystävää, että aion istuttaa kyllä kukkia, kasveja ja yrttejä kunhan kesä etenee hieman. Minttua ainakin, koska kesä alkaa todella vasta ensimmäisestä helteisestä päivästä kun saan lasillisen Mojitoa riippumattooni. ”Saimme niellä rakkautta” laulaa matkaradio taustalla. Kyllä.. tämäkin on tarkoitukseni. Lusikkalistani ensimmäinen asia on ikuinen toive, se kaikista tärkein asia: Rakastaa aina täysillä. Opiskella huolella hengen ja ruumiin suhdetta.

Alan tuntea pientä päihtymystä, nousua, Elämä on loputon kasvun paikka hyvyydelle, rakkaudelle ja pienille onnellisille asioille. Pyytteetön hymy, pienet asiat, yllätykset.. Ja se, ettei koskaan hyydy nauttimaan vain saavutetuista hedelmistä unohtaen edellisen. Mikään ei ole pysyvää, jos ei ponnistele sen eteen. Rakkaus, parisuhde vaatii aina kaksi. Kaksi alastonta valmiina hyppäämään yhdessä tuntemattomaan. Välillä vaikeaan, välillä antoisaan elämään kahden. Antaakseen kaikkensa pyyteettä kohti parempaa, jotakin itseään suurempaa.. Onnellisuutta, tuota meidän kaikkien päämääräämme kohden. Euforiaa, hyvänolon tunnetta, dopamiinia, perhosia vatsassa, jalat alta, iloa, naurua, läheisyyttä..
Kimalainen pörrää jo iloisempana, sekin tietää mikä on elämän tarkoitus.

Voikukan keltainen toukokuu

Toukokuu tikittää kovaa vauhtia kohti kesäkuuta.

Välillä tuntuu että elän limbossa, jossa päivät seuraavat päättömästi toisiaan samanlaisina kohti lopullista ratkaisua. 

Välillä aika matelee hitaasti, vaikka maailma ei antaisikaan sitä kaikkein parastaan. Yön hitaat ja hiljaiset tunnit, hiljaisen musiikin katkaisee vain uskollisen kirjoituskoneeni naputus alkavan kesän yössä. Pihamaan pikkulinnut ovat vaienneet, muksut eivät potki palloaan terassilleni ja minä koitan jälleen epätoivon vimmalla pitää itseäni hereillä Suden hetki. Näin tänään kevään ensimmäisen voikukan, mihin tämä aika katoaa. Kohta on jo juhannus.

Outo kevät. Opettavainen talvi.

 Maailma on ollut jo pitkään matkalla kohti helvettiä, mutta hei..mehän olemme jo perillä. Maalle on valittu perskeko hallitus, joka tulee lukemaan talouden madonlukuja tavoilla jotka eivät lupaa pienen ihmisen hyvinvoinnille mitään hyvää, toistaen muiden jo koeteltuja keinoja, vailla toimivia ratkaisuja. Raha on kadonnut maailmasta. Ekonomit kiistelevät kenen taskuun, ei minun ainakaan ja kohta he saapuvat viemään loputkin. Eräs ihminen totesi vasta hetkinen sitten, talvella, että vain ahneet, kusipäät ja itsekkäät pärjäävät täällä. He joille mikään ei riitä.

Poltan ketjussa vesipiippua, otan viskihuikan. Se lämmittää alkavassa vesisateessa. No kevätsade puhdistaa.. En usko ihmiskunnan selviävän tällä tahdilla ja pelkään meidän vain kiihdyttävän omaa tuhoamme. Jeesys, toivottavasti minun ei tarvitse olla näkemässä viimeistä romahdusta. Silti olin jo päättänyt elää ikuisesti, tai kuolla yrittäessä.

Oma elämäni matelee oudosti. Hyppäsin kohti tuntematonta, taas. Tajusin, että ei ole mitään järkeä jarrutella turhaan. Sielu, sydän, järki, tunteet, jne. Ristiriitoja, mutta tunneihmisenä en pysty holdaamaan mitään kauaa. FR David lauloi aiheesta joskus, vissiin moni muukin.

Näen haasteita, jotka onneksi tunnistan itsessäni. Antakaa minulle voimia ja älykkyyttä usvaiseen päähäni, että osaisin joskus pitää osan tyhmistä nokkeluuksistani itselläni. Antakaa minulle voimaa luottaa muuhunkin kuin itseeni. Tämä polku on tarpeeksi raskas yksin kulkea, mutta taakkaa on vaikea jakaa. On aina ollut. Antakaa voimia, etten pelkää enään. Pelkoa, että välitän liian kovaa, pelkoa että kaikki kaatuu ja minuun sattuu taas, pelkoa että käy kuten..viimeksikin. Pelkoa, että pelkään näin käyvän, enkä uskalla..Rakastaa täysillä? Siilin dilemma kummittelee mielessä, sitä en halua. Ristiriitoja taas, mutta onneksi kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa?

Silti.. Paljon työtä, paljon tahtoa, paljon antamista ja hyväksymistä. Tähän haasteeseen haluan tarttua ja unohtaa elämän julmat realiteetit, synkän maailman ja muut vittumaiset pikkukivet polullani. Haluan tanssia sateenkaaressa, kesätuulen puhaltaessa hiuksiini elämäni aallokossa toisen samanlaisen kaarnalaivan kanssa. Vaihtaa mieleni harmaasta..keltaiseen. Ystävät. Sanon sen taas. Tästä tulee hyvin mielenkiintoinen kesä. Näen edessäni polun, joka on jotenkin niin tuttu, silti aivan uusi. Polku, jonka jotenkin tunnen, mutta epäilen, että en tiedä mistään mitään. Silti haluan tutkia, löytää ja tuntea siitä kaiken. "Nyt sisään suureen unelmaan tahdon sukeltaa
Ja toivon ettei aika tää tuu koskaan loppumaan"