perjantai 22. toukokuuta 2015

Kesä ja kimalaiset ovat täällä tänään

Suvituuli puhaltaa kasvoille, pääskyt aloittivat lentonsa, lihavat kimalaiset pörräävät ja nurmikko on ajettu. Tuore.. Vasta-ajeltu ruoho tuoksuu nenässä. Loistava hetki siirtää toimisto loppupäiväksi nurmikolle ja nauttia.
Avaan jääkaapin. Ei lawnmover bisseä purkkia, pulloa, eikä kegiäkään. Sekoittelen siis siirtomaaisännän lailla itselleni Gin&Tonicia peloissani. Maailma lämpenee, kenties tänä kesänä malaria iskee jo Ryysyrantaankin? Lataan vesipiipun täyteen ColaDragonia. Cola mitt Energie, todella maistuva tupakka, joka viimeistään muutaman tunnin session jälkeen saa mielettömän nikotiinirushin päälle. Energie auf Deutchland/Turkish Deutchland.
Viimein istun ruoholla. Se tuntuu hyvältä, mustarastas lauluaa naapuritalon katolla veikeästi. Kaivan läppäriltä jotakin ristiriitaista saundia ärsyttääkseni naapuruston pikkusieluja ja löytääkseni jonkun joka ymmärtää ja haluaa muuttua. Muuttaa elämänsä pois sen uomista. Niistä synnynnäisistä kiskoista ja saamaan ajattelemaan omilla aivoillaan. En maailmanpankin, en hallituksen, en suurvaltioiden ja muiden kolonistien aivoilla. ”Tehkää maailmanvallankumous” huutaa matkaradio.
Kirjoitin omaa bucketlistiä, eli lusikkalistaa. Laitoin yhdeksi kohdaksi: ”Eroa systeemistä”. Olen tutkiskellut itseäni. Havainnut muuttuneeni paljon. Näen globalisaation ilman perussuomalaisia laseja. Se on haaste, se on riski, mutta se on mahdollisuus jota odotan. Se hetki että koko ihmiskunta alkaa ponnistella yhteisvoimin rauhan, ympäristön ja keskinäisen rakkauden puolesta. Huomaan että minusta on tullut pasifisti. Pohdinkin siis tulisiko minun irtisanoutua armeijasta jo ihan yleisen ärsytyksen vuoksi?
Silti kesä on täällä tänään. Pienet päämäärät elämässäni saattavat syksyllä käydä toteen. Kenties saan viimein jätettyä tämän cityn ympyrät taakseni? Eräs suuri mies totesi ”If U can dream it, U can do it”.
Kimalainen pörrää vieressäni surullisena etsimässä kukkasia. Olen leikannut ystäväni voikukat. Lohdutan hyödyllistä pyöreää ystävää, että aion istuttaa kyllä kukkia, kasveja ja yrttejä kunhan kesä etenee hieman. Minttua ainakin, koska kesä alkaa todella vasta ensimmäisestä helteisestä päivästä kun saan lasillisen Mojitoa riippumattooni. ”Saimme niellä rakkautta” laulaa matkaradio taustalla. Kyllä.. tämäkin on tarkoitukseni. Lusikkalistani ensimmäinen asia on ikuinen toive, se kaikista tärkein asia: Rakastaa aina täysillä. Opiskella huolella hengen ja ruumiin suhdetta.

Alan tuntea pientä päihtymystä, nousua, Elämä on loputon kasvun paikka hyvyydelle, rakkaudelle ja pienille onnellisille asioille. Pyytteetön hymy, pienet asiat, yllätykset.. Ja se, ettei koskaan hyydy nauttimaan vain saavutetuista hedelmistä unohtaen edellisen. Mikään ei ole pysyvää, jos ei ponnistele sen eteen. Rakkaus, parisuhde vaatii aina kaksi. Kaksi alastonta valmiina hyppäämään yhdessä tuntemattomaan. Välillä vaikeaan, välillä antoisaan elämään kahden. Antaakseen kaikkensa pyyteettä kohti parempaa, jotakin itseään suurempaa.. Onnellisuutta, tuota meidän kaikkien päämääräämme kohden. Euforiaa, hyvänolon tunnetta, dopamiinia, perhosia vatsassa, jalat alta, iloa, naurua, läheisyyttä..
Kimalainen pörrää jo iloisempana, sekin tietää mikä on elämän tarkoitus.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti