Suvituuli puhaltaa kasvoille, pääskyt aloittivat lentonsa,
lihavat kimalaiset pörräävät ja nurmikko on ajettu. Tuore..
Vasta-ajeltu ruoho tuoksuu nenässä. Loistava hetki siirtää
toimisto loppupäiväksi nurmikolle ja nauttia.
Avaan jääkaapin. Ei lawnmover bisseä purkkia, pulloa, eikä
kegiäkään. Sekoittelen siis siirtomaaisännän lailla itselleni
Gin&Tonicia peloissani. Maailma lämpenee, kenties tänä kesänä
malaria iskee jo Ryysyrantaankin? Lataan vesipiipun täyteen
ColaDragonia. Cola mitt Energie, todella maistuva tupakka, joka
viimeistään muutaman tunnin session jälkeen saa mielettömän
nikotiinirushin päälle. Energie auf Deutchland/Turkish Deutchland.
Viimein istun ruoholla. Se tuntuu hyvältä, mustarastas lauluaa
naapuritalon katolla veikeästi. Kaivan läppäriltä jotakin
ristiriitaista saundia ärsyttääkseni naapuruston pikkusieluja ja
löytääkseni jonkun joka ymmärtää ja haluaa muuttua. Muuttaa
elämänsä pois sen uomista. Niistä synnynnäisistä kiskoista ja
saamaan ajattelemaan omilla aivoillaan. En maailmanpankin, en
hallituksen, en suurvaltioiden ja muiden kolonistien aivoilla.
”Tehkää maailmanvallankumous” huutaa matkaradio.
Kirjoitin omaa bucketlistiä, eli lusikkalistaa. Laitoin yhdeksi
kohdaksi: ”Eroa systeemistä”. Olen tutkiskellut itseäni.
Havainnut muuttuneeni paljon. Näen globalisaation ilman
perussuomalaisia laseja. Se on haaste, se on riski, mutta se on
mahdollisuus jota odotan. Se hetki että koko ihmiskunta alkaa
ponnistella yhteisvoimin rauhan, ympäristön ja keskinäisen
rakkauden puolesta. Huomaan että minusta on tullut pasifisti.
Pohdinkin siis tulisiko minun irtisanoutua armeijasta jo ihan yleisen
ärsytyksen vuoksi?
Silti kesä on täällä tänään. Pienet päämäärät
elämässäni saattavat syksyllä käydä toteen. Kenties saan
viimein jätettyä tämän cityn ympyrät taakseni? Eräs suuri mies
totesi ”If U can dream it, U can do it”.
Kimalainen pörrää vieressäni surullisena etsimässä
kukkasia. Olen leikannut ystäväni voikukat. Lohdutan hyödyllistä
pyöreää ystävää, että aion istuttaa kyllä kukkia, kasveja ja
yrttejä kunhan kesä etenee hieman. Minttua ainakin, koska kesä
alkaa todella vasta ensimmäisestä helteisestä päivästä kun saan
lasillisen Mojitoa riippumattooni. ”Saimme niellä rakkautta”
laulaa matkaradio taustalla. Kyllä.. tämäkin on tarkoitukseni.
Lusikkalistani ensimmäinen asia on ikuinen toive, se kaikista
tärkein asia: Rakastaa aina täysillä. Opiskella huolella hengen ja
ruumiin suhdetta.
Alan tuntea pientä päihtymystä, nousua, Elämä on loputon
kasvun paikka hyvyydelle, rakkaudelle ja pienille onnellisille
asioille. Pyytteetön hymy, pienet asiat, yllätykset.. Ja se, ettei
koskaan hyydy nauttimaan vain saavutetuista hedelmistä unohtaen
edellisen. Mikään ei ole pysyvää, jos ei ponnistele sen eteen.
Rakkaus, parisuhde vaatii aina kaksi. Kaksi alastonta valmiina
hyppäämään yhdessä tuntemattomaan. Välillä vaikeaan, välillä
antoisaan elämään kahden. Antaakseen kaikkensa pyyteettä kohti
parempaa, jotakin itseään suurempaa.. Onnellisuutta, tuota meidän
kaikkien päämääräämme kohden. Euforiaa, hyvänolon tunnetta,
dopamiinia, perhosia vatsassa, jalat alta, iloa, naurua,
läheisyyttä..
Kimalainen pörrää jo iloisempana, sekin tietää mikä on
elämän tarkoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti