sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Just for joy and sake..

Lause: Maailmassa on paljon pieniä nautintoja, olisi kuiva aloitus. 
Sellainen jossa mummo on pyyhkinyt kissalla pöytää. Siitä saisi heti kiintoisamman, kun asian kuvaisi niin, että laittomat nautinnot, hulluus ja virneeni pimeässä huoneessa yksinäni tuottavat orgastista mielihyvää.
Silleen, kuten jos pääministeri pyyhkisi nallella leipäjonoa, jossa jokainen on nostanut porvarihallitusnappulan Slave Coastilla jääden jumiin päättymättömän heittovuoron ajaksi. Ainakin kunnes taivaassa perseet tervataan?
                                       Joo heti parempi aloitus.
Oikeesti piti kirjoittaa vaan siitä tunteesta jota koen juuri tällä hetkellä. Suunnatonta mielihyvää niinkin pienestä asiasta, kuin hetkestä.
Sellaisesta hetkestä jota en ole suorittanut pitkään, pitkään aikaan. Voin purkaa tämän osiin. Otetataan: Yö ilman Olli Lindholmia. Lisätään siihen erinomainen olut, joka on siinä määrin tukeva ja alkoholisoiva että se nostaa pisteitään kohti seitinohutta virnettä. Maustetaan koko hetki ylhäisellä yksinäisyydellä, täydellisellä hiljaisuudella ja twistataan sitä tykillä soittolistalla. Ei millään hintelällä it-patterilla, vaan sellaisella joka jauhaa kevyestä raskaammankin ratsuväen suoraan makkaratehtaalle. Tällaisina hetkinä on liki maagista jos saa käteensä soittimen, tai siveltimen. Tai minun tapauksessani koko väripaletin vahaliiduilla varustetulla sinfoniaorkesterilla. Nimittäin kirjoituskoneen. Tunnen sormiani syyhyttävän. Jokainen napin painallus kuulostaa korvissani täydelliseltä soinnulta, täydelliseltä siveltimen vedolta. Hiljakseen tämä taulu alkaa muotoutua maailmassa, jossa taiteilijalla on täydellinen vapaus luoda. Tärkeintä on ote, virne, väri ja tarina. Varasta parhailta, mutta maalaa omat surrealistisen ekspressionistiset teoksesi. Kuuntele, mutta sävellä omat sinfoniasi sellaisilla maailmoilla, joita jälkipolvi ihmettelee vielä pitkään sinun virnistäessäsi jostakin pilven reunasta "Hihih, eivät per..le tajunneet vieläkään, ettei mitään tajuttavaa ole".
Tärkeintä on aitous, vaikka väriliiduilla, jos se on osa sinua. Se on osa minua. 
Ajatus katkeilee, olut vähenee ja havaitsen saaneeni ystävän viereeni. Hän katselee minua suurilla silmillään muistuttaen, että poikienkin pitäisi mennä nukkumaan. Ei miulla oikeastaan mitään asiaa ollut, kunhan kirjoitin kirjoittamisen ilosta.
    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti