Lause: Maailmassa on paljon pieniä nautintoja,
olisi kuiva aloitus.
Sellainen jossa mummo on pyyhkinyt kissalla
pöytää. Siitä saisi heti kiintoisamman, kun asian kuvaisi niin,
että laittomat nautinnot, hulluus ja virneeni pimeässä huoneessa
yksinäni tuottavat orgastista mielihyvää.
Silleen, kuten jos pääministeri
pyyhkisi nallella leipäjonoa, jossa jokainen on nostanut
porvarihallitusnappulan Slave Coastilla jääden jumiin
päättymättömän heittovuoron ajaksi. Ainakin kunnes taivaassa
perseet tervataan?
Joo heti parempi aloitus.
Oikeesti piti kirjoittaa vaan siitä
tunteesta jota koen juuri tällä hetkellä. Suunnatonta mielihyvää
niinkin pienestä asiasta, kuin hetkestä.
Sellaisesta hetkestä jota en ole
suorittanut pitkään, pitkään aikaan. Voin purkaa tämän osiin.
Otetataan: Yö ilman Olli Lindholmia. Lisätään siihen erinomainen
olut, joka on siinä määrin tukeva ja alkoholisoiva että se nostaa
pisteitään kohti seitinohutta virnettä. Maustetaan koko hetki
ylhäisellä yksinäisyydellä, täydellisellä hiljaisuudella ja
twistataan sitä tykillä soittolistalla. Ei millään hintelällä
it-patterilla, vaan sellaisella joka jauhaa kevyestä raskaammankin
ratsuväen suoraan makkaratehtaalle. Tällaisina hetkinä on liki
maagista jos saa käteensä soittimen, tai siveltimen. Tai minun tapauksessani koko väripaletin vahaliiduilla varustetulla
sinfoniaorkesterilla. Nimittäin kirjoituskoneen. Tunnen sormiani
syyhyttävän. Jokainen napin painallus kuulostaa korvissani
täydelliseltä soinnulta, täydelliseltä siveltimen vedolta.
Hiljakseen tämä taulu alkaa muotoutua maailmassa, jossa
taiteilijalla on täydellinen vapaus luoda. Tärkeintä on ote,
virne, väri ja tarina. Varasta parhailta, mutta maalaa omat
surrealistisen ekspressionistiset teoksesi. Kuuntele, mutta sävellä
omat sinfoniasi sellaisilla maailmoilla, joita jälkipolvi ihmettelee
vielä pitkään sinun virnistäessäsi jostakin pilven reunasta "Hihih, eivät per..le tajunneet vieläkään, ettei mitään tajuttavaa ole".
Tärkeintä on aitous, vaikka
väriliiduilla, jos se on osa sinua. Se on osa minua.
Ajatus katkeilee, olut vähenee ja havaitsen saaneeni ystävän viereeni. Hän katselee minua suurilla silmillään muistuttaen, että poikienkin pitäisi mennä nukkumaan. Ei miulla oikeastaan mitään asiaa ollut, kunhan kirjoitin kirjoittamisen ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti