Kansallishätä

Askartelin aikanaan pienessä sievässä laulun kuvaamaan tätä soppaa, jota syömme.

Copyraitit kuuluvat kirjoitusvirheilijälle, ammepatsaat ja muut turhakkeet voi laittaa hyväntekeväisyyteen, eli hyötykeräykseen.

Yskä lähtee yskimällä, nuha nussimalla,

Talot syttyy polttamalla, pullot tyhjenee juomalla. Vaan mistäpä tupakat yskään omaan, panot munaan kovaan. Onko asuntolainani jo tuhkaksi muuttunut, ainakin kossupullo on laukusta puuttunut. Miksei tarpeitani ole tyydytetty, pankkitilini on ainakin jäädytetty. Olen joutunut kovaan paikkaan, kylmää seinää vasten, äitini tahtoi minulle elämän raikkaan kera viiden lapsen, pelastaako minut nyt ahneus, vai katumus.

Tule hallitus, täytä tarpeeni nyt, veronmaksajan perusoikeuteni, maksakaa sosiaalitukeni, täyttäkää lottokuponkini, ja olen taas ihmiseksi syntynyt.

Vietänkö yöni putkassa, päiväni kukkakaupassa, joka on täynnä haisevia kasveja, liekö sairaalan osastoilta kadonneita ja karanneita ihmispoloja. Mietin ostanko whiskypullon millaisen, kadulta haluaisin naisen ilmaisen, kiinalaisen huoran. Elämäni on tanssimista päällä hulluuden nuoran. Kuka kertoo mikä on sallittua, tekoni eivät ole hallittuja, usein toimin mielijohteesta hetken, teenkö helvettiin vai taivaaseen retken, kuka ne toisistaan erottelee, jumala siellä vaan pirua näyttelee. Juoskaa kaikki, joutukaa herran sanaa nyt kuuntelemaan, vaan kuka tätä nukketeatteria käyttelee, tuletko sinä siitä osasi omistamaan.

Tule hallitus, täytä tarpeeni nyt, veronmaksajan perusoikeuteni, maksakaa sosiaalitukeni, täyttäkää lottokuponkini, ja olen taas ihmiseksi syntynyt.

Jos mitään en valmiiksi elämässäni saa, kuka minua rangaista haluaa, vai kykenetkö muuhunkin kuin ainaiseen natinaan. Nostetaanko palkkoja, leikataanko tukia, päätöksiä ikuisia, täynnä hallitsematonta vapinaa. Tulkaa ystävät välistä puun ja kuoren, virastojen ikuisten jonojen, teille mitään lupaa en, paljon kerron kuitenkin. Uskokaa median sanaan, jokaiseen tapaan vallitsevaan, tuletko mukaani tämän kerran, voin näyttää teot herrain jotka tulevat hallitsemaan ja kahlitsemaan, mutta vain hetken verran.

Tule hallitus, täytä tarpeeni nyt, veronmaksajan perusoikeuteni, maksakaa sosiaalitukeni, täyttäkää lottokuponkini, ja olen taas ihmiseksi syntynyt. Tänne ikuiseen pohjolan 70-luvun sosiaalipolitiikan mallivaltioon, jossa kukkahattutädit ja muumimammat tanssivat yhdessä, käsikädessä tahtiin satumaatangon. Kekkonen tule jo takaisin; sinua kaipaavat niin terveet kuin rammat, vieraaksemme ja vaivaksemme haluamme diktaattorin.