• VaroIttavat esimerkit kunniaan. Eilen pohdimme mystiikkaa, vai oliko se vain massaa:
   Miksi elää spartalaista lisäaine elämää, jossa miettiä jokaisen suupalan ravintotieteellistä koostumusta iljettävien protskupirtelöiden, salisukkahousujen ja instagram "kato ku mä treenaan nyt" kera? Etenkin jos voi vaihtoehtoisesti naattia tästä ajoittaisen hookoon blöön, muutaman terveellisen maltaisen/viini/viskilasin ja ajoittaisen paheellisen sipsipussi/kouvolalakritsan kera. Kyllä, minä suoritan joka kerta näitä paheita harjoittaessani muutaman ave marian, ennenkuin piiskaan itseäni pimeässä nurkassa ajatellen että en saa missään nimessä olla tyytyväinen itseeni ja komeaan habitukseeni. Onneksi maailmasta löytyy muitakin tapaisia esimerkkejä: Menestyneitä, multikultturelleja nauttijoita, jotka pärjäävät halutessaan missä vain ja vähemmän halutessaan miten vain. Havaintojeni perusteella useimmiten molemminpäin, eli väärinpäin. Tämä taas johtaa käsitykseen vetovoimaisista ihmisistä. Aikani pohdin kaavaa tähän, mutta näin se menee:
   v_{e}={\sqrt {2GM \over r}} .
  Tässä yhtälössä siis g on gravitaatiovakio M on sen kappaleen massa, josta ollaan etääntymässä ja r on kappaleiden painopisteiden välinen etäisyys. Tämä aiheuttaa avaruusfyysisen dilemman, henkilöistä joita ei pääse pakoon, eli etääntyminen on mahdotonta, heidän vain vetäessä puoleensa.
   Tämän etäisyys, eli ympyrämuodossa "säde" saadaan kaavasta sijoittamalla nopeuden paikalle valon nopeus c ja ratkaisemalla kaavasta r.
  
  Koska yhtälö osoittautui elämää kiinnostavammaksi rankaisin itseäni jälleen, useasti. Otin ensin lasin viskiä ja päätin punnertaa minuutin verran, otin toisen lasin viskiä ja totesin punnertamisen olevan typerää, koska lyhyellä toistolla kappaleeni massa ei muutu, mutta painopisteen välinen etäisyys vaihtelee. Viski suljahti nopeasti alas, eli gravitaatio oli vakio. Se on toki aina vakio, moukat.. Nyt en tiedä jatkanko vai siirrynkö vatsalihaksiin, mikä muuten tällä suvun kimkardashianmalesize (eli überupea, muttei homolla tavalla) perseellä sattuu lattialla, mutta koska kipua piti tuottaa spartan takia olen mahdottoman dilemma edessä. Massa ei voi kasvaa, joten painopisteideni välinen etäisyys pysyy samana. Gravitaatiovakio viimeistään muodostaa yhtälöstä kummallisen, olen itsekin ajautumassa tilaan, josta ei voi etääntyä. Säteeni ei ole vielä niin suuri, kuin muilla, mutta lopputuloksena, minuakaan ei voi vastustaa. Nyt jään pohtimaan tätä äärettömän kiintoisaa yhtälöä. Ja jos epäilit, niin tätä kirjoittaessa juotiin vain tasan yksi bischoshoffen, Ihmemaa Sotchin kisojen ja neljän olympiarenkaan, että yhden lumihiutaleen kunniaksi.