torstai 22. toukokuuta 2014

Till Fra To Freedom


Vapaus...
On elämän suurin päihde, tuo narkoottinen tila jota halajan alati. Porttihuume, joka koukuttaa kerralla. Se on voimakkaampi, kuin tiedon puun omena, Eevasta nyt puhumattakaan. Kerran sitä maistanut haluaa lisää, uudestaan, kokoajan.
Tuuli laulaa kutsuaan. Samalla kadehdit taivaan lintujen vapautta lentää minne vaan ja jättää taakseen paikan, kuin paikan. Olen kuullut, että kuollessaan ihminen katuu, ettei ole nähnyt sitä ja tätä. Olemme täällä vain kerran ja minä en halua katua kyseistä asiaa. Vaikka saattaisinkin katua montaa muuta asiaa elämässäni, en ole kuitenkaan kirjoittamassa synninpäästöäni, padre mia.
Olen narkomaani ja pahasti. Haluan lisää vapautta. Pois tästä oravanpyörästä, kauas pois "etsimään itseäni, syvältä itsestäni”.
Jättää kaikki taakse, pakata rinkka, menolippu. Jeesys, miten hyvä ajatus. Ei vastuuta, ei siteitä, vain minä ja tie.
Minne tie vie? Suuria kysymyksiä. Epäilen kaiken takana olevan yksinkertaisesti humaani halu olla osa jotakin suurempaa, mutta en tiedä mitä. Sen tiedän etten nykyisellään sitä löydä. Aina voi elää omassa kuplassaan, jossa on..no ”Ihan kivaa”. Työ, perhe, farmariauto, koira, omakotitalo, velat, lisää perhettä, lisää velkaa, enemmän siteitä, verkko, eläke, hauta. Ei, ei. Nauttikaa elämän kuplasta, perisuomalaisista kiskoista ja mielikuvista tavallisesta elämästä. Se vaan ei ole minua varten. Kadun vain sitä, että löydän itseni ja tämän näin myöhään, niin monta vuotta olen tuhlannut ylläpitääkseni regular lifen kulissia. Nyt on aasilta selkä katki, se ei pysty pitelemään tätä yllä, vaan on oikeasti tehtävä jotakin.
Raha? Sitä ei ole, mutta en välitä. Suomalainen pärjää aina, olkoon maailmanvalloittajan typerin mottoni.. Tai sitten ei.
Ehkä harhailen, kuvittelen ja fantasioin paikasta, jossa nurmi on kauniin vihreää ja salo sinertää ja kaikki on niin rauhaisaa? Jolloin elän vapauden kuplassa. Haluanko sen puhkaistavan, haluanko kohdata elämän julmia realiteetteja? En, sillä en syyllistä niitä, jotka ovat onnellisia omassa maailmassaan, mutta tämä majoriteetin edustama täydellinen maailma ei ole minun täydellinen maailmani. Tiedän lähtökohtaisesti loukkaavani syvästi monia ihmisiä, pahoittelen. En halua teille mitään pahaa, mutta: Antaa kaikkien kukkien kukkia, myös omani haluaa ulos nupustaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti