Elämän muutoksen tuulet puhalsivat
syystalvessa. Kylmä halla kouraisi ensin rintaani silloisen
avopuolisoni lähtiessä omille teilleen. Jäin yksin vieraaseen
kaupunkiin autioon taloon ja se minua niin ravisti.
Käytin vähiä penninjenejäni
huonolaatuisiin huonekaluihin, kiroilin kasausohjeiden, puuttuvien
osien ja vituilleen porattujen reikien keskellä. Osien valtameri
velloi ympärilläni. Ikävänä, synkkänä ja liimaisena. Huuruisia
kuvia, itkua, särkyneitä sydämiä, epätoivoa. Tunne-elämän
vuoristorata kulki kohti viimeistä alamäkeään, lujaa, turvakaari
auki ja ilman jarrumiestä. Kaikista lähtökohdista huolimatta
selvisin ihmeenkaupalla. Shanti.
Muutin toiseen asuntoon, inhoan
muuttamista. Tavaroiden roudaus on iisiä, no brainer duunia.
Pakkaus, laatikkotetris ja kaikkien niiden tuhansien pikkunurkkien
nuohoaminen, siivous, rättejä, moppeja, juuriharja, kauhua yössä
ja karhunkielessä. Koitin hukuttaa tämän fiilikseen klooriin,
mutta se vain valkaisi kaiken. Paljon saa ihminen nöyrtyä, maksaa
menneistä virheistään vain oppiakseen kurkottamaan uudestaan kohti
tähtiä, tulevaisuuteen.
Sitten alkoi arki, säätäminen,
raataminen. Kunnes sattuma puuttui peliin yhteismaan potkiessa
päähän. Vapauduit juuri vankilasta kortti osui käteeni.
Vieraantuneena kaikesta aloin hitaasti ja epävarmasti kasvattamaan
sosiaalista lihastani. Laitoin Eye of the Tigerin soimaan ja juoksin
elämän rappusia ylöspäin, en kuitenkaan kohti maallista
menestystä, joka ei ole koskaan kiinnostanut. Liikaa ruskeita
kieliä, ikäviä mieliä. Pokkurointia, vääriä arvoja joiden
joukoissa en seiso. Vaan kohti uutta elämää. Hitaasti, opin taas
kävelemään ja puhumaan. Tuskainen taival ilman kivirekeä perässä
alkaa jäämään taakseni. Uudet haasteet kiinnostavat, uusi elämä..
Maistuu suloiselta, makeimmalta viiniltä pitkään aikaan. Löydän
taas positiivisen, ilakoivan puolen itsestäni, silti kyynisyys muistuttaa alati
olemassa olostaan, kutsun sitä järjen ääneksi. Silti juuri nyt,
haluan pitää tuplakuulonsuojausta päässäni tältä oman elämäni
ihaa-aasilta. Haluan vain nauttia, olla iloinen, elää ja rakastaa.
Onko se liikaa pyydetty? Sattuuko erehdyksiä vielä? Onko ilmassa
kaasua, vai vodkaa? Vain tähdet kertovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti