perjantai 16. tammikuuta 2015

Blowin in the wind of change


Elämän muutoksen tuulet puhalsivat syystalvessa. Kylmä halla kouraisi ensin rintaani silloisen avopuolisoni lähtiessä omille teilleen. Jäin yksin vieraaseen kaupunkiin autioon taloon ja se minua niin ravisti.
Käytin vähiä penninjenejäni huonolaatuisiin huonekaluihin, kiroilin kasausohjeiden, puuttuvien osien ja vituilleen porattujen reikien keskellä. Osien valtameri velloi ympärilläni. Ikävänä, synkkänä ja liimaisena. Huuruisia kuvia, itkua, särkyneitä sydämiä, epätoivoa. Tunne-elämän vuoristorata kulki kohti viimeistä alamäkeään, lujaa, turvakaari auki ja ilman jarrumiestä. Kaikista lähtökohdista huolimatta selvisin ihmeenkaupalla. Shanti.
Muutin toiseen asuntoon, inhoan muuttamista. Tavaroiden roudaus on iisiä, no brainer duunia. Pakkaus, laatikkotetris ja kaikkien niiden tuhansien pikkunurkkien nuohoaminen, siivous, rättejä, moppeja, juuriharja, kauhua yössä ja karhunkielessä. Koitin hukuttaa tämän fiilikseen klooriin, mutta se vain valkaisi kaiken. Paljon saa ihminen nöyrtyä, maksaa menneistä virheistään vain oppiakseen kurkottamaan uudestaan kohti tähtiä, tulevaisuuteen.
Sitten alkoi arki, säätäminen, raataminen. Kunnes sattuma puuttui peliin yhteismaan potkiessa päähän. Vapauduit juuri vankilasta kortti osui käteeni. Vieraantuneena kaikesta aloin hitaasti ja epävarmasti kasvattamaan sosiaalista lihastani. Laitoin Eye of the Tigerin soimaan ja juoksin elämän rappusia ylöspäin, en kuitenkaan kohti maallista menestystä, joka ei ole koskaan kiinnostanut. Liikaa ruskeita kieliä, ikäviä mieliä. Pokkurointia, vääriä arvoja joiden joukoissa en seiso. Vaan kohti uutta elämää. Hitaasti, opin taas kävelemään ja puhumaan. Tuskainen taival ilman kivirekeä perässä alkaa jäämään taakseni. Uudet haasteet kiinnostavat, uusi elämä.. Maistuu suloiselta, makeimmalta viiniltä pitkään aikaan. Löydän taas positiivisen, ilakoivan puolen itsestäni, silti kyynisyys muistuttaa alati olemassa olostaan, kutsun sitä järjen ääneksi. Silti juuri nyt, haluan pitää tuplakuulonsuojausta päässäni tältä oman elämäni ihaa-aasilta. Haluan vain nauttia, olla iloinen, elää ja rakastaa. Onko se liikaa pyydetty? Sattuuko erehdyksiä vielä? Onko ilmassa kaasua, vai vodkaa? Vain tähdet kertovat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti