Jouluna en syönyt itseäni ähkyksi, en juonut itseäni mukavaksi, sain materiaa joka taas etsii aikansa paikkaansa kotoani. Kukaan ei tapellut, vaan..hitto vie meillä oli todella hauskaa jouluna perheen kesken.
Minäkin hymyilin. Löysin sisäisen rauhani, vaikka kävinkin ajoittain hyvin syvällä itseni sisällä. Se koski, mutta myös puhdisti, uudisti. Puhdas pöytä tuntuu helkkarin hyvältä paikalta ponnistaa likaisilla pomppusaappailla.
Meanwhile.. näen muualta asioita joita en tavallaan haluaisi nähdä. Haluaisin ajoittain piilottaa koko median edestäni, koska näen, fiilistelen asioita läheltä. Arvaan tulevaisuuden paremmin kuin muut. En tiedä pitäisikö sen vituttaa vai ei? Useimmiten se lähinnä huvittaa absurdisti. Toisaalta taas.. Muistan lapsuudesta hetket kun vanhat lelut vietiin pois. Tiedättehän ne joilla ei enään leikitty; vähän epämääräiset, risat, tai käyttämättömäksi jäänneet. Ne vietiin aina vähäosaisimmille lapsille. Ehkä tässä käy näin. Toisaalta taas..Päivän politiikassa on monta ihmeellistä asiaa..
Minun elämäni otti taas oudon, hyvin oudon askeleen eteenpäin. On päiviä jolloin haluaisin vain nauraa tälle. Voisin ruksittaa paperilta kaikki samat asiat, jotka tapahtuivat lähes päivälleen vuosi takaperin. En avaa niitä nyt, mutta todettakoon että kaupunki, johon minulla on vahvin viha/rakkaussuhde nousee taas tuhkasta koettelemaan uusin erilaisin, silti niin samanlaisin voimin.
Ja ei, se ei ole Kouvola, koska eihän symppiksiä voi vihata. Odottelen salaa tammikuuta ja ihmisten palaamista lähtöruutuihin kulkematta vankilan kautta. En aio pelata kengällä, en autolla, enkä edes sormustimella, vaan silinterillä. Aion heittää alussa tuplat, pystyttää hotellini uudestaan korkeammalle kuin muiden, vaikka saatankin jäädä itään, ellen sitten päädy etelään. Sitä ennen juhlikaamme uutta vuotta, tulevaisuutta, mutta eläen silti tässä hetkessä täysillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti