Taannoisen eroni jälkeen olen kirjaimellisesti elännyt kovaa. Rehellisesti en ole tällaista kysyntää itselleni nähnyt koskaan. Ehkä markkinat ovat alkaneet muuttua tähän ikään tullessa ja minun arvomaailmani, olemukseni ja luonteeni alkavat olla arvokkaampia, kuin silloin joskus nuorempana.. Okei olin minä aivan erilainen silloin. Kaikki tämä tuntui ensin mairittelevalta, sitten vaan oudolta. Lopulta en välittänyt vaan päätin kerrankin elää kuin sitä kuuluisaa viimeistä päivää.
Ihmisiä tuli ja meni lyhyen ajan sisällä paljon. En puhu määristä, koska se ei ole olennaista. Olennaista on ennemminkin se, miten avartava kokemus oikeastaan oli taas pitkästä, pitkästä aikaa. Äitini käski nuorena menemään ja kokeilemaan, ettei vanhana kaduttaisi. No nyt on taas menty ja koettu, joskaan en ehkä koe kuitenkaan äitiäni syypääksi tähän :p
Erilaiset ihmiset, erilaiset maailmat, erilaiset tavat, lähtökohdat, luonteet ja muut ovat avartaneet taas näkemään sen mitä itse haluan, enkä aio tyytyä mihinkään vähempään. Olen kuitenkin kertonut olevani nirso sen suhteen ketä deittailen, mutta syvemmälle eteneminen taas vaatisi paljon, paljon enemmän. Se vaatisi sellaisen ihmisen, jonka arvomaailma ja luonne kohtaavat omani. Sellaisen joka ei makaa eilisessä ja entisessä. Sellaisen joka pystyy näyttämään tunteensa, sellaisen jonka kanssa vaan sattuu olemaan sitä kuuluisaa kemiaa. Sellaisen jonka kanssa voin puhua mistä vain, jota haluan itse kuunnella ja oppia. Oppia toisesta kaiken. Tarpeeksi samanlaisen, mutta riittävän erilaisen, jotta kipinä pysyisi.
Tämä on ollut minulle vaikeaa, vaikka miellänkin itseni etupäässä seurustelevaksi, kuin deittailevaksi ihmiseksi. En kuitenkaan koe parisuhteen olevan pakollista. Se itsessään ei tuo onnea. Sen sijaan kaksi sellaista ihmistä jotka pystyvät olemaan myös yksin ja kokevat että ovat yhdessä enemmän, ruokkien toistensa parhaimpia puolia ja tajuten kaikissa asuvan myös sen kolikon kääntöpuolen. Hyväksymällä toisensa sellaisina kuin on, ihastumalla ihmiseen, eikä tunteeseen..Sellainen tuo onnea. Aluksi toki vain hormonien kautta, mutta jos sen jälkeisestä alamäestä selviää tajuten oikeasti ihastuneensa ihmiseen.. Ja päättäen rakastaa, se syventää suhdetta sellaiseksi jota voi pitkässä juoksussa kutsua rakkaudeksi.
Noniin. Olen taas eksymässä kertomaan teille aivan muuta, mutta sehän on tämän blogin perustyylilaji.
Nyt seison tilanteessa, jossa aluksi jätin yhden toisensa jälkeen, pitäen osan kavereina, koska ihmisellä ei heitä ole koskaan liikaa. Se on iisiä, koska ei ollut tunteita. Yhden jätin. Tapailin pitkään, kunnes tajusin että tää deittailu oli nyt tässä. Se ei tuntunut enään oikealta. Joten minun oli esitettävä asia, rohkaistava mieleni.
Vaikea-asia, koska näin toisen tuntevan jo jotakin syvempää. Lopulta esitin asiani:
"Laita kuulokkeet päähäsi, että pääset oikeaan mielentilaan. Kuuntele tää biisi."
"song going on"
"Niin.. Tää on vaikea juttu, mutta mä tiedän mitä sä tunnet ja tiedän mitä tunnen itse.."
"Silti mun on kysyttävä: Lopetetaanko tää deittailu?"
"........"
"Ja siirrytään oikeasti seurustelemaan vakavasti, koska.. Nyt..En halua ketään muita kuin sinut ja kerrankin tuntuu, että mulla pysyy tässä järki&tunteet fiksusti, ollen oikeasti ihastuneeni ihmiseen, en tunteeseen.. Ja se tuntuu hyvältä ja niin helkkarin oikealta. Sinussa yhdistyy, ainakin nyt, lähes kaikki mitä kaipaan ihmiseltä, jonka kanssa haluan olla. Luonne, hyväsydämisyys, hassuttelu, älykkyys, herkkyys, tunteet, läheisyys, arvot, kemia ja oot viel niiiin helkkarin kuum.." En päässyt loppuun :D
"......."
"......."
"Lopetetaan"
Joten sori tytöt.. Näin tämä kääntyy. Kestääkö se? En tiedä, kukaan ei voi tietää, siksi jokaisesta elämämme hetkestä tuleekin nauttia täysillä, koska ne hetket on kaikki mitä meillä on.
Ja se biisi:
"Mä oon leikkinyt niin kauan mä tahtoisin viimein jo lopettaa
Mä oon liian monta kertaa herännyt kun valheet alkaa suupielistä taas valumaan
Mä tiedän että sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydänMä oon liian monta kertaa herännyt kun valheet alkaa suupielistä taas valumaan
Älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää
Tää ei oo sattumaa tää on kohtaloo tää on kaikki tässä ja nyt
Sä oot ainut nainen jota oon etsinyt ja pelännyt
Jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan
Sä voit nauraa läpi yön
Sä teet niinku sä tahdot jonkun kädestä sä syöt
Ei mitä kaipaat vaan mitä tarjotaan
Siit on aivan liian kauan kun mä pyysin jotain näin
Siit on aivan liian kauan kun näin noin kauniit kasvot mun edessäin
Mä tiedän että sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän
Älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti