Makasin tutulla koirankarvaisella mustalla päiväpeitolla. Hikisenä, alasti, hengitystä tasaten. Katsellen ikkunasta mastokaupungin öisiä valoja. Pervolla tavalla fiilis on kuin jossakin leffassa; hidastettuna. Salpausselän hyppyrimäkien valot sekoittuvat kaupungin tuhansiin lamppuihin luoden pienten tuikkujen valtameren, josta nämä urheilukansan hyväilemät kolossit ponnistavat esiin.
Autot matelevat tulikärpästen tavoin pitkin maantietä. Käännähdän ja palaan tähän hetkeen, koska käteeni tartutaan hellästi. Sitä tarvitaan toisaalla.
Tuo alaston jumalatar kaipaa lämpöä myös lämmön jälkeen. Jotenkin juuri tällaisessa valaistuksessa iho näyttää todella mykistävältä. Valosaasteen hyppiessä iholle luomaan monenkirjavia värejä, jotka taittuvat pienten kasteisten helmien kohdalla, kuin minikokoiset spektrit. Sama silkkinen ja lämmin iho huutaa nyt vartaloanikin lähelleen. Onneksi sitä aamuöistä utua ei kuitenkaan ole silmissä vielä. Ne katsovat, kuin kaksi tähteä täynnä lempeää tuiketta suoraan sieluuni ja havaitsen olevani taas lähes aseeton.
Makaan pian kanssasi lusikassa ja tunnen keveän hormoniryöpyn sisälläni.
"Mitä mietit?" Minulta kysytään. Virnistellen jaksan erästä lonkeromainosta lainaten vastata, jälleen: "Naapurin Tiinaa".
Saan tyynystä, ehkä ansaitusti. Seuraavalla lyönnillä ehdin tarttua tähän vaaralliseksi luokittelemaani esineeseen ja puutun koulutuksen suomalla edulla tilanteeseen. Valitettavasti tilanne eskaloituu painiksi ja lopulta siihen, että nauraa hihitämme toisillemme. Miten toisen virnistys voikaan tuottaa tällaista mielihyvää; nähden vain sen kissamaiset ääriviivat hämärässä. Se saa suuni jälleen väkisin hymyilemään.
"Eiku, hei nyt oikeesti.."
Oikeasti mietin vain neljää asiaa tässä järjestyksessä: 1. Lämmintä kesää. 2. Kylmää Mojitoa. 3. Vesipiippua. 4. Uusintaa edellisestä, enkä tarkoita tyynyjä.
Vastaus hyväksytään tällä kertaa vähän paremmin. Saan kuulla vain olevani: "Ihan mahoton". Mietin vastatakko kliseisesti peilaten edellisen lisäsanoilla: "Sinä&Ihana". En kuitenkaan ehdi. Sillä tällä kertaa tunnen tuon käden vaeltavan turhankin määrätietoisesti kiusaten pitkin vartaloani arvaten jo sen päätepysäkin.
"Here We Go Again" soi päässäni, kiroilen että se jää varmaan taas korvamadoksi soimaan. Sekä sitä faktaa, ettei tänäkään yönä nukuta. Saati että aamullakaan pääsisi sängystä ajoissa ylös. Ravistelen ajatukset pois päästäni, koska hedonistihan tässä vain ravistaa suolaa parisuhteen keittoon. Sitä maustetta joka tekee siitä hetki hetkeltä paremman makuista, syntisen suloista.
Laitan kirjoituskoneen hetkeksi sängyn alle piiloon ja keskityn taas intohimoon, kamasutraan, läheisyyteen, rakkauden toteutukseen ja siihen, että kuulema pitäisi luottaa vain joka kolmanteen. Se kolmas kun on ja oli.. samarialainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti