Heräsin tuoreeseen Suuret Oluet, Pienet Panimot aamuun kerrankin Lahdesta. En Haminasta, tai Kouvolasta. Silmät turpeina tartuin puhelimeeni. Naputin sängyssä maatessa ja aamuauringon loistaessa ikkunasta luuristani erittäin ratkaisevaa tietoa. Nuuhkaisin rohkaistuksesi viereiseltä tyynyltä töihin paenneen neidon huumaavaa tuoksua rohkaistukseksi. Meillä kaikilla on paheemme ja tapamme juopua. Tämä tapa on mielestäni kaikkein vaarallisin ja silti koukuttavin. Unisuutta, aamupanetusta, feromoneja, ominaistuoksua ja eilistä hajuvettä. Kaikki sovussa tyynyllä kuin huutaen tulemaan luokseen. Liha on heikkoa, etenkin hetkinä, kun kuvittelen aamuista takkutukkaista Tina Turneria...eiku:D
Hetki on kuitenkin myös jännittävä. Kiipeän puhelimitse suoraan Tuomiovuorelle valmiina pudottautumaan alas ilman "One beer to rule them all:ia". Odottaen vain pahinta. Näppäilen pankkitunnukset sisään ja päivittelen palvelun hitautta ja kankeutta. Kunnes tajuan, etten ole itsekkään tähän aikaan aamusta-puolenpäivän aikaan-parhaimmillani.
Laitan kuitenkin hetken kuluttuani puhelimeni pöydälle tuulettaen. Tein sen mihin en uskonut itsekkään.
Koira katselee suurilla nappisilmillään touhuani ja kipittää lähemmäs kerjäämään pakollista aamuista rapsutusta. Kerron Archie the foxy doggie:lle hyvät uutiset. Pölyhuiska innostuu myös kuulessaan minun olevan pian jatkuvasti nuolukivenä. Olen yhtä hymyä.
Päätän samalta seisomalta lähteä ottamaan ystävästäni ja monivuotisesta SOPP-veteraanista; Pastori J:stä kopin vähän etuajassa. Marssin liki helteisen Lahden ostamaan kukkia muistaen etteivät ruusut selviä tässä taloudessa koskaan. Kerrankin sääkin suosii. Aina ei tämä kaupunki ole suosinut, mutta nyt.. Kerrankin tähdet ovat oikeassa asennossa. Vaapun hikisenä kukkien kanssa vihreän taulun talosta sisään ja joudun jonotushommiin. Päätän valita tarkkailupaikan tolpan takaa ja heti kun rouva edestäni katoaa hyppään salamana esiin. Sekunnit vaihtuvat minuuteiksi ja jälkisoija valuu, kuin sadevesi Salppurin hyppyrimäistä ukonilmalla. Sellaista on ilmassa tänäänkin. Viimein hyppään piilostani esiin. Ojennan kukat erittäin hämmentyneelle ihmiselle ja kysyn: "Hei kaunis neito. Muutetaanko syksyllä yhteen?"
Poistun yhtä nopeasti hakemaan matkajäätelön ja tapaamaan töistä karannutta pastori J:tä. Hän huomaa riemuni, joten päätämme yhdessä pyhittää vähän vettä ja kastaa suuta. SOPP-Lahti siintää edessäpäin.
Kyllä.. Syksyllä minusta kuoriutuu lahtelainen. Yhtä aikaa ilmassa olevat kuviot tulevasta vuodesta vaikuttavat todella kutkuttavilta. Samalla muistelen vuosien takaisia kirjoituksiani; pyristelyitä ulos täältä.
Nyt sen viimein ollessa edessä sitä on vaikea ajatella.. Pientä haikeutta, suurta riemua ja uusia haasteita.
Tähän hetkeen en voi muuta, kuin lainata Goonin "Kaiken ei tarvitse"-biisiä:
"Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Kaiken ei tarvitse mennä, niinkuin On etukäteen suunniteltu, niin Kuin tähtiin kirjoitettu. Joskus Täytyy elämän potkia turpaan niin, Että sattuu kunnolla, muuten ei Voi onnea oikeasti tuntea ja kun Se sattuu kohdalle, niin se tuntuu Siltä, niinkuin joku päästäis kädet Kurkultas ja sanois: "Nyt saat Hengittää.""
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti