"Mihin päätätte päivänne?" Kaikui korvassani työpäivän lähestyessä viimeisiä metrejään sen ryömittyä, kuin etana estejuoksukisan vesiesteessä. Hitaasti, räpiköiden, kohti lopullista päämäärää. Tiesin työtoverin ja esimiehen tarkoittavan tällä kysymyksellä jotakin aivan muuta ja vastasin tietysti.. Jotakin aivan muuta. Kuuntelin tasaisen monotonisena liutana valuvaa virkakieltä. Ei yllätyksiä. Pelkkää tasaista harmautta. Hetken ajattelin istuvani kotona Kouvolassa. Pohjolatalon kannen alla kuuntelemassa harmauden keskellä tasaista tuulen suhinaa pitkin rakennuksen betonielementtejä ja teräskaiteita. Havahduin omaan vuorooni nojaten toiseen teräskaiteeseen: "Päättäisin päiväni riippumattoon palmujen väliin. Rommipullo sylissä, kainaloissa kaksi sairaanhoitajatarta". Jätin virallisesta osiosta pois lopun: Toisella käsissään mitä tahansa kipua poistavaa psykedeeliä viimeiselle tripille ja toisella viimeistä voitelua varten hierontaöljyä. Lämmin tuuli puhaltaisi Valtamereltä, hiekka olisi kuumaa ja hienoa. Olotila raukea, päihtynyt ja kaikin puolin tyydyttynyt. Pitkä eletty elämä takana.
Elämänhän ei ole tarkoitus olla pitkä matka akselilla koulu-työ-velkavankeus-farmariauto-nojatuoli-monttu. Pikemminkin suurella vauhdilla, pölypilvi takana, sivuluisussa, täynnä mustelmia ja maaliviivalla huutaen: "Wow-mikä kyyti".
Ja melkoista kyytiä tuntuu olevan valtapolitiikka maailmallakin. Brittien kinatessa ollakko EU:n (Ei siisEspoo United:n, vaan sen toisen) kavereita ja faneja kärhämöi toinen elossa oleva suurmaavalta omasta johdostaan. Entistä Uutisvuoto juontaja Peter Nymania lainatakseni: Kuulin eilen mehevän vitsin Yleisradion ruokalassa. Haluatteko kuulla sen? Ei se mitään kerron sen silti. Tiedättekö mitä yhteistä on Game Of Thrones sarjan Hodor hahmolla ja Donald Trumpilla? Molemmilla on kaikkiin ongelmiin yksi ja sama vastaus ja se on molemmilla heidän oma nimensä.
Tosin huhut suolaisen meren takaa kertovat Donaldin kamppanjan olevan talousvaikeuksissa ja tällä kertaa Diiliin ei kuulu oman nimen huutaminen kovempaa, kuin muut, vaan varojen pyytäminen muilta. Toimitus jää seuraamaan alkavaa kaaosta tämän, Republikaanipuolueen käsillä olevan repeämisen ja reilusta jalkapallofanituksestaan tunnetun saaren käänteistä. Rommipullo tiukasti toisessa- ja pussillinen popcornia toisessa kädessä. Ainoa mikä on varmaa on se, että tämä poliitinen sirkuspellehermanni tulee jatkumaan pitkään. Käsiä pestään, kaveria puukotetaan, talous kärsii ja tavallinen tallaajakin kärsii vielä ennen pitkään. Globaali maailmanpolitiikka heijastuu ennen pitkään tänne samalla tavalla, kuten olemme jo tottuneen sähköyhtiöiden hinnoittelussa näkemään: Jos sataa, hinta nousee, jos on kuivaa, hinta nousee. Jos on kylmä, hinta nousee ja jos on lämmintä, no tiedätte kyllä. Sitä ennen; hyvää Juhannusta toivottaa hän ja ratsastaa keppihevosella auringonnousuun toivoen näkevänsä siinä joskus pilkahduksen maailmalta heijastuvaa järkeä, toivoa ja iloa. Ehkä sitten sielä riippumatossa viimeistään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti