lauantai 12. toukokuuta 2018

Tämä toukokuu muutti kaiken


Istun autossa, kilometrit nielevät toisiaan kilpaa. Matka on tarpeeksi pitkä siihen, että haluaisi löytää sen kivan kahvilan näköalalla matkan varrelta, mutta abc:t ja vihreän muovin houkutukset seisovat vieri vieressä. Ja kuitenkin sen verta lyhyt, ettei kannata yrittää asettua horrokseen kokonaan.


Se toukokuu oli nimittäin erilainen. Tuuli tuntui liian lämpimältä jo heti kättelyssä. Ruoho vihanoi ja pääskysetkin lensivät kilpaa. Silti jotain oli pielessä. Se tuntui erilaiselta.
Tämän pitää muuttua, vaikka kaikki on hyvin. Muutos.
Usein elämässä parhaat asiat tapahtuvat hetken mielijohteesta, joskus asiat saavat ulkopuolelta yllättäviä potkuja. Sellaisia jotka herättävät uinuvan opportunistin talviunestaan ja valitettavan usein toisaalla vaakakuppi helisee inhottavasti toiseen suuntaan. "Minne katosi päivät?"
Sellainen osui juuri kohdalle.
Oikeastaan viikko sitten.
Se on jännä fiilis, todellinen tunne-elämän hirmumyrsky joka osuu ajoittain jollaan elämän tasaisella ulapalla. Se heiluttaa, ravistaa ja saa kaiken taas uusiksi.
Niitä hetkiä jolloin ihminen joutuu oikeasti miettimään asioita todella diipisti. Lopulta yksi kysymys ratkaisee: ”Kadunko jos en tartu tähän mahdollisuuteen?”

 "This is the story how my life got twisted and upside down".

Auto karahtelee perillä. Talot ovat harmaita ja matalia. Keskusta vetää vertoja Kouvolalle betonibunkkereillaan, mutta tuosta kuraisesta jokirännistähän tämäkin kylä elää. Toukokuun helle lämmittää ja tuuli tuivertaa. Niin täälläkin tuulee aina.
Asunnot vaihtuvat. Miksi näytöillä oleminen on aina näin rasittavaa? Mikään ei ole koskaan sellainen luukku, johon haluaisin asettua pidemmäksi aikaa. Silti lähdön hetkellä jokaista kotia jää salaa vähän kaipaamaan. Toisia enemmän, toisia vähemmän.  Jokin näistä olisi valittavana ja muutettava elämää taas merkittävästi.

Miulle tarjottiin töitä.

Kaukaa

Ja kerroin olevani kiinnostunut.

Se muuttaa taas kaiken.



Kiitos Lahti. Olet rujo, raju, kaunis, ainutlaatuinen. Ruma, mutta pintaa syvemmältä lämmin ja kaunis. Sillai oudol taval tietty. Tietyllä tasolla joudun myöntämään viihtyneeni ja kotiutuneeni tänne. 
Me muutetaan johonki Poriin, ei oo kuulema pask.pi kaupunki, sellain Rauman läheinen frendi. Vähän niinq Kouvola ja Kuusankoski, Helsinki ja Turku, Lahti ja Jyväskylä, tai Kotka ja Hamina.

Odotan, tavallaan, innolla uutta ja tavallaan lähdössä on aina haikeutta. 
Pori.. Kelatkaa ny, ei s..na:D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti