Runoja, siis vaan runo. Anteeksi. Otsikkoa

Antaa anteeksi, ei ole unohtamista.
Anteeksianto on muistamista, muistamista ettei kukaan ole täydellinen,
minä kaikista vähiten, en halua sanojeni tahraavan rakkautta,
jokainen meistä kompuroi, kun haluamme pysyä pystyssä,
Silloin kielemme muuttuu ruoskaksi, joka kahlitsee ja sivaltaa yössä,
yössä, jossa kylmyys polttaa ja korpit nokkivat tähtiä raakkuen.
Sanomme sanoja, joita toivomme ettemme koskaan lausuisi.
Hetkiä, jolloin unohdamme, että rakkaus
on tärkeämpää, kuin oikeassa oleminen.
Suurin synti on olla ihminen.
Sinun silmiisi hukun, nöyränä kumarrun, kuin paju meresi edessä, 

kertoen, että rakastan, silloin aaltosi lyövät sieluni kallioilla,
koristellen kohinallasi, laulullasi pysyvyyttä sisälläni.