tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kevättalven väsymystä


Maaliskuu hyökyi taas kiireisenä ylitseni. Tajuten sen muuttuvan hitaasti kohti huhtikuuta. Kiire, kiire, painaa, painaa, kirjoittaa, lukee, raportoi..
Viimeisiä puristuksia ennen niin kutsuttua kesää. Vieläkään tietämättä mitä sen kanssa teen.
Otan huikan olutta ja mietin.. Ei en oikeasti haluaisi ajatella mitään. Sellainen täydellinen punaisen ”Reboot” napin painaminen tuntuisi hyvältä. Harmikseni tajuan, että alkava kevättalvi ei ole tuonut mukanaan tuttua tunnetta: Kaukokaipuuta ja elämän filosofoinnin tarvetta. Ei pitkiä sessioita vesipiipun kera, Sonin soidessa taustalla. Huikka rommia sieltä, olut tuolta. Jumittelua ja välähdyksiä ilman kiirettä.
Väsymys on täällä. En jaksaisi kiinnostua ja pahoittaa mieltäni mistään, vaikka aihetta olisikin. Kymmenen vuoden laman jäljiltä mielensä pahoittaminen, halpa tv-viihde, ääriainekset.. Koko ilmasto on muuttunut kylmemmäksi ja vihamielisemmäksi, vaikka sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla kovaa vauhtia lämpenemässä. Valtiovalta.. En jaksa ees aloittaa.. Mitä jää jäljelle, kun ihmisiltä otetaan kaikki pois? No se halpa tv-viihde, aivottomuus, toivottumuus. Lohduton tulevaisuus ikuisena luuserina, köyhänä, hylkiönä. Kakkosluokan kansalainen ja valmista kauraa orjatyöluokkaan. Oikeastaan valtion tulisi kustantaa leikkaus ja kohennuspäissään ilmaista luotia ja köyttä kaikille kelkasta pudonneille. Ihan vaan koska ihmisyydestä on tullut pelkkä kustannustekijä.
Huuh..
Mihin tää pallo oikeasti menee?
Periaatteessa. Voitaisiin sanoa tulevaisuuden syntyvän aina tuskasta. Jos olemme viisaita tuosta tuskasta kypsyisi aina parempi maailma. Meidän tulisikin oppia, ettei meillä yksinkertaisesti ole varaa toistaa menneisyyden virheitä.
Diippii shittii, eli maaliskuu.. U did it. 
Onneksi sentään soundi pysyy vakiona ja tippa rommia lämmittää edes vähän väsynyttä mieltä.
Oon silti edelleen sitä mieltä että pitkä lämmin loma ja nollaus.. God that I miss them.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti